Uusklassinen herätys arkkitehtuurissa oli liike, joka pyrki elvyttämään antiikin kreikkalaisen ja roomalaisen arkkitehtuurin loistoa ja klassista eleganssia. Tämä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa syntynyt ajanjakso oli reaktio barokki- ja rokokootyylien monimutkaisuutta vastaan, ja sen tarkoituksena oli kuvitella uudelleen muinaisten mallien puhtaus ja yksinkertaisuus. Uusklassiseen herätysarkkitehtuuriin vaikuttivat voimakkaasti muinaisten paikkojen arkeologiset löydöt, mikä johti uudelleen kiinnostukseen klassisia muotoja ja mittasuhteita kohtaan.
Uusklassiselle Revival-arkkitehtuurille on ominaista klassisten elementtien, kuten pylväiden, päällystysten ja symmetristen julkisivujen, käyttö. Tähän tyyliin suunnitellut rakennukset huokuvat usein loistoa ja ajattomuutta, ja niissä korostetaan tasapainoa, harmoniaa ja mittasuhteita. Liike painotti myös jalomateriaalien, kuten marmorin, graniitin ja kalkkikiven, käyttöä, mikä lisäsi entisestään klassisen ylellisyyden tunnetta.
Uusklassisella herätyksellä oli merkittävä vaikutus arkkitehtoniseen suunnitteluun, erityisesti hallinto- ja instituutiorakennuksissa, joissa tyyli alkoi symboloida vakautta, auktoriteettia ja jatkuvuutta. Liike vaikutti myös asuinarkkitehtuuriin, ja monet varakkaat asunnonomistajat valitsivat uusklassiset julkisivut ja sisustussuunnittelut heijastaakseen hienostuneisuutta ja hienostuneisuutta.
Tärkeimpiä esimerkkejä uusklassisesta revival-arkkitehtuurista ovat Yhdysvaltain Capitol Washington DC:ssä, British Museum Lontoossa ja École Militaire Pariisissa. Nämä rakennukset esittelevät liikkeen kestävää vetovoimaa ja sen kykyä herättää kunnioitusta ja kunnioitusta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että uusklassinen herätys arkkitehtuurissa oli muuttava liike, joka kuvasi uudelleen muinaisen klassisen suunnittelun loiston ja eleganssin. Sen painotus symmetriaan, mittasuhteisiin ja klassisiin elementteihin on jättänyt lähtemättömän jäljen arkkitehtuurimaisemaan ja inspiroi edelleen suunnittelijoita ja harrastajia ympäri maailmaa.