Maalausta tarkasteltaessa voi arvostaa sitä syvyyden ja tilan tunnetta, jonka taiteilija on onnistunut luomaan vetäen katsojan kankaalle maailmaan. Tämä syvyys saavutetaan usein käyttämällä huolellisesti mittasuhteita ja mittakaavaa, kaksi maalaustaiteen perusperiaatetta.
Suhde ja mittakaava maalauksessa
Suhde viittaa koostumuksen eri elementtien suhteelliseen kokoon ja mittakaavaan, kun taas mittakaava viittaa kohteen kokoon suhteessa toiseen esineeseen. Taiteilijat käyttävät näitä kahta elementtiä laajasti välittääkseen syvyyden ja perspektiivin tunteen maalauksissaan.
Syvyyden illuusion luominen
Yksi tärkeimmistä tavoista, joilla taiteilijat käyttävät mittasuhteita ja mittakaavaa syvyyden luomiseen, on lyhennyksen tekniikka. Tämä sisältää kohteen tai hahmon kuvaamisen kuvassa syvällisesti lyhentämällä kohteen viivoja luomaan illuusion taantumasta kuvatasoon. Ottamalla tarkasti huomioon esineiden mittasuhteet ja mittakaavat toisiinsa nähden, taiteilijat voivat tehokkaasti simuloida tapaa, jolla esineet näyttävät ihmissilmälle todellisessa tilassa.
Kokosuhteet ja tunnelmallinen näkökulma
Ennakoimisen lisäksi taiteilijat käyttävät kokosuhteita välittämään maalauksen syvyyttä. Suuremmilta näyttävät esineet koetaan lähempänä katsojaa, kun taas pienemmät esineet näyttävät kauempana. Lisäksi ilmakehän perspektiivin käyttö, jossa kaukana olevat kohteet on kuvattu vähemmän yksityiskohtaisesti ja usein sumealla tavalla, vahvistaa entisestään syvyyden illuusiota.
Esimerkkejä taidehistoriasta
Kautta taidehistorian lukuisat taiteilijat ovat taitavasti käyttäneet mittasuhteita ja mittakaavaa luodakseen syvyyden tunteen teoksissaan. Renessanssin maalaukset, erityisesti Leonardo da Vincin ja Rafaelin maalaukset, esittelevät näiden tekniikoiden hallintaa. Esimerkiksi da Vincin ikonisessa