Renessanssikausi oli arkkitehtuurin muutoksen aikaa, joka muokkasi merkittävästi sekä uskonnollisia että maallisia rakennuksia. Tänä aikana arkkitehtuurille oli ominaista klassisten elementtien elpyminen, humanismi ja painopiste suhteuteen ja symmetriaan.
Uskonnolliset rakennukset:
Renessanssin arkkitehtuurilla oli syvä vaikutus uskonnollisiin rakennuksiin, erityisesti kirkkoihin ja katedraaleihin. Harmonian ja tasapainon korostaminen sekä klassisten arkkitehtonisten elementtien elvyttäminen johtivat loistavien ja kunnioitusta herättävien rakenteiden luomiseen, jotka pyrkivät välittämään jumalallisen järjestyksen ja kauneuden tunnetta. Yksi ikonisimmista esimerkeistä renessanssin uskonnollisesta arkkitehtuurista on Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko, jonka ovat suunnitelleet tunnetut arkkitehdit, kuten Donato Bramante ja Michelangelo. Basilika on esimerkki klassisten elementtien, kuten jättimäisen pilasterin ja kupolin, käytöstä monumentaalisen ja henkisesti kohottavan tilan luomiseksi.
Maalliset rakennukset:
Samoin renessanssin arkkitehtuurilla oli pysyvä vaikutus maallisiin rakennuksiin, kuten palatseihin, kansalaisrakennuksiin ja yksityisasuntoihin. Matemaattisten suhteiden korostaminen ja klassisten muotojen yhdistäminen johtivat tyylikkäiden ja symmetristen rakenteiden luomiseen, jotka heijastivat aikakauden humanistisia ihanteita. Merkittäviä esimerkkejä renessanssin maallisesta arkkitehtuurista ovat Palazzo Pitti Firenzessä ja Palazzo Farnese Roomassa, jotka molemmat esittelevät klassisten aiheiden käyttöä sekä harmonian ja tasapainon tunnetta.
Tämä arkkitehtoninen vaikutus ulottui Italian ulkopuolelle, kun renessanssin ideat ja tyylit levisivät kaikkialle Eurooppaan jättäen pysyvän perinnön rakennuksiin esimerkiksi Ranskassa, Englannissa ja Espanjassa. Renessanssin arkkitehtuurin perintöä voidaan edelleen havaita useiden kirkkojen, palatsien ja julkisten rakennusten suunnittelussa eri puolilla manteretta, mikä heijastaa tämän arkkitehtuurin historian keskeisen ajanjakson pysyvää vaikutusta.