Taidehistoria on rikas kuvakudos erilaisista liikkeistä, tyyleistä ja kulttuurikonteksteista, mutta se on myös ala, joka kietoutuu syvästi filosofisiin keskusteluihin. Näillä filosofisilla keskusteluilla on ollut ratkaiseva rooli taiteen ymmärtämisessä ja tulkinnassa kautta historian.
Muinaisista kreikkalaisista nykyajan ajattelijoihin filosofit ovat kamppailleet taiteen olemuksen, sen tarkoituksen ja sen suhteen yhteiskuntaan kanssa. Nämä keskustelut eivät ole vaikuttaneet vain taiteen luomiseen, vaan myös tapaan, jolla sitä tutkitaan ja arvostetaan taidehistorian alalla.
Taiteen ja filosofian leikkauspiste
Taide ja filosofia ovat olleet syvästi yhteydessä varhaisimmista sivilisaatioista lähtien. Taidehistorian tutkimus ei voi olla täydellinen ilman taiteen luomiseen ja tulkintaan vaikuttaneiden filosofisten perusteiden huomioon ottamista. Olipa kyse platonisista kauneuden ihanteista, Kierkegaardin tutkimasta eksistentiaalisesta ahdistuksesta tai postmodernista merkityksen purkamisesta, filosofiset keskustelut ovat jättäneet lähtemättömän jäljen taidehistoriaan.
Metafyysiset ja esteettiset keskustelut
Yksi taidehistorian kestävistä filosofisista keskusteluista pyörii todellisuuden luonteen ja sen esittämisen taiteessa. Metafyysiset tutkimukset olemisen, olemassaolon ja totuuden luonteesta ovat herättäneet keskustelua taiteen roolista todellisuuden heijastamisessa tai vääristelyssä. Ajattelijat, kuten Platon, Aristoteles ja Descartes, ovat kaikki painiskelleet taiteen metafyysisten vaikutusten ja sen suhteen maailmaan kanssa.
Lisäksi esteettiset keskustelut ovat syventyneet kauneuden, muodon ja taiteellisen ilmaisun kysymyksiin. Immanuel Kantilta